Netissä surffailessa silmiini osui artikkeli Keltinmäen luolasta. Keltinmäen kupeessa koko elämäni asuneena, olin hämmentynyt, kuinka en ollut ennen kuullut tälläisestä luolasta. Artikkelin luettuani päätin kyseistä luolaa lähteä etsimään. Vaikka artikkelissa sanottiin luolan olevan iso, ei minulla ollut sen varalle kovinkaan suuria odotuksia. 

 

Liikkeelle lähdin kartan kera ja uskoin luolan löytyvän helposti. No harvoin on kartan kanssa tullut tälläisiä kohteita etsittyä, joten ei se ollutkaan niin helppoa. Rämmimme metsässä muutaman tunnin ilman polkua, emmekä nähneet merkkiäkään luolasta. Ilma oli ehkä jopa liian kuuma,jopa metsässä, mutta ainakin koira sai viillennettyä itsensä makaamalla suossa.....

Juuri, kun olin luovuttamassa ja omasta mielestäni suuntaamassa kotiin, avautui silmien edessä yllättävä näky, suuri kallionseinämä. Seinämässä oli luolantapainen ja olin jo siitä aivan innoissani, en ollutkaan kastellut kenkiäni turhaan!

Jonkin aikaa kuvia räpsittyäni jatkoin matkaani kallionseinämää pitkin jolloin törmäsin jo toiseen yllättävään näkyyn, suureen lippaluolaan. Nyt vasta löysinkin varsinaisen luolan, jolla olikin kokoa huomattavasti eemmän. Tämä varsinainen luola on suhteellisen iso lippaluola. Luolan sisällä mahtui seisomaan ilman minkäänlaista kyyristelä. Syvästi ihmettelen, kuinka kukaan tuttunikan ei aiemmin ole tämän kokoisen luolan olemassaolosta tiennyt. Suosittelen kaikkien lähellä asuvien käymään luolaa katselemassa. Varta vasten luolaa varten kauempaa tuleminenkaan ei ole huono vaihtoehto, metsästä löytyy monia eri polkuja, joten tallattavaa riittää.

Tärpit

• Sijaitsee Keltinmäessä
• Ronsuntaipaleentieltä matkaa tulee noin puoli kilometriä
• Helppo kulkuista maastoa
• Ei merkattuja reittejä
• Helppo lähestyä autolla
• Ei nuotiopaikkaa
• Monia polkuja

Ajo- ja Reittiohjeet luolalle

Luolaa on helpoin lähestyä Ronsuntaipaleentien kautta, saapuu paikalle sitten autolla tai jollain muulla kulkupelillä. Keskussairaalalta päin tultaessa, muutaman metrin Keltinmäen risteyksen jälkeen kääntyy oikealle pieni hiekkatie.

Auton saa jätettyä heti hiekkatien alusa olevalle pienelle levennykselle. 

Luola löytyy, kun kävelee aivan hiekkatien päähän.

 

Tien päättyessä (n. 0.4 km) tulee jatkaa, oikealle menevää polkua. Tätä polkua kävellään vain muutaman askeleen verran kunnes polku haarautuu oikealle. Hyvänä tuntomerkkinä toimii etuvasemmalla näkyvä putki pino.

Tätäkään polkua ei montaa metriä tarvitse kävellä, kunnes luola jo näkyy. Hyvänä näkösuojana luolalle toimii polulle kaatunut puu, mutta siellä se kuitenkin on.

Kirjoitus jonka avulla itse sain luolasta kuulla löytyy tästä osoittesta: http://retkipaikka.fi/vapaa/kammarimaen-jaatynyt-luola-jyvaskyla/

Lopuksi vielä kartta, jonka avulla voi vaihtoehtoisesti luolalle suunnistaa.

 

Artikkeleiden lopusta löytyy pieni tiivistelmä, joka sisltää mielestäni oleelliset tiedot ja ajo-ohjeet!

Tämä oli toinen visiittini Sallaajärven luontopolulle. Ensimmäisen kerran siellä piipahdin monta vuotta sitten jollain koulun retkellä, joten paikasta ei minulle ollut kunnollista enakkokäsitystä. Lyhyen ajomatkan ja auton pysäköimisen jälkeen lähdimme matkaan.

 

Luontopolku kulkee aluksi yhtä matkaa Keski-Suomen maakuntauran kanssa, ensimmäisen rastitaulun jälkeen tiet kuitenkin eroavat. Vaikka luontopolun opastetaulussa sanotaan reittimerkintöjen olevan vähäisiä, ei polulta eksyminen tuntunut todennäköiseltä, polkujen risteyksissä oli usein polku kyltit opastamassa oikeaan suuntaan.

 

Polku on suhteellisen helppokulkuinen, ei hirveästi juuria taikka kiviä sojottamassa keskellä polkua. Vuoden 2010 kesällä riehunut myrsky on jättänyt jälkensä, kaatuneita puita näkyy paljon ja vaikka Jyväskylän kaupungin luontopolku sivulla lukee, että puut on raivattu pois poluilta on niitä muutamia jäänyt retkottamaan polun päälle. Onneksi rungot oli helppo ylittää tai alittaa.

Paikoitellen polulta löytyy kosteita kohtia, mutta niiden ylittämiseksi on rakennettu tukevat pitkospuut. Kaikki tosin eivät niitä tahtonet käyttää.

Noin puolesta välistä polkua löytyi pieni levähdyspaikka nätiltä aukiolta. Aivan pöydän vieressä virtasi pieni puro, joka tarjosi virkistystä myös karvaiselle matkalaiselle. Polun varrella ei ollut muita levähdyspaikkoja (alun penkkiä mukaan laskematta) tai nuotiopaikkoja. Varsinaista nuotiopaikkaa ei polunvarrelta löytynyt lainkaan, vain kuvassa näkyvä kyhäelmä.

Vastaantulijoita oli vain yksi ja metsässä vallitsi ihana hiljaisuus, jonka rikkoi vain käen kukunta ja lintujen liverrys. Reitti oli toisaalta tavanomaisuutensa ansiosta ihana, tavallista suomalaista metsää pienillä solisevilla puroilla. Täydellinen retkeilypaikka esimerkiksi lapsiperheille.

 

Oleelliset

• Polun kiersi noin puolessa tunnissa
• Matkaa kertyi n. 1.2 km (sports trackerin mukaan)
• Sopii hyvin perheen pienimmille, suhteellisen jyrkkiä alamäkiä ja muutama kaatunut runko polulla, muuten erittäin helppo kulkuinen 
• Perus metsää, ei mitään kovin ihmeellistä
• Ei kunnon nuotiopaikkaa
• Ei varsinaista pysäköintipaikkaa (ajo-ohjeiden lopussa tarkemmat tiedot)

Ajo-ohjeet

Käänny keskussairaalan mäeltä Ronsuntaipaleentielle (Seinäjoen ja Porin kylttien mukaan). 

Aja Ronsuntaipaleentietä n. 6 km ja käänny sitten oikealle Taka-Keljontielle. (Risteyksessä useita mustia kylttejä)

Aja hiekkatietä noin 800 metriä ja näet puisen kyltin joka osoittaa polun lähtöpaikan.

Pysäköinti

Noin 20 metriä polun alun osoittavan kyltin jälkeen, tulee risteys Sallaajärven Palvelukodille. Risteyksen kohdalla on tilaa yhden auton parkkeeraamiseen. 

Tai sitten auton voi jättää noin 100 metriä ennen polun alkua sijaitsevalle pienelle levikkeelle. 

Ikinä ennen en ole blogia pitänyt, mutta nyt koin sen tarpeelliseksi. En ole koskaan ollut erityisen hyvä kirjoittamaan, toivottavasti saan kuitenkin tuotua pointtini esille. Tarkoitukseni on siis kerätä tänne kokemuksiani eri luontopoluista yms. luontokohteista, joihin olen käynyt tutustumassa. Tärkeimpänä asiana on kuitenkin tarkat ajo-ohjeet paikan päälle. Itse koen, että reittiohjeet eivät ole olleet useimpiin paikkoihin selkeät/helposti löydettävät, joten päätin niitä koota yhteen paikkaan.  Useilla luontopoluilla olen jo kierrellyt, mutta käyn nyt blogin aloitettua verestämässä muistoja ja nappaamassa kunnon reittiohjeet talteen. 

Olen siis Keski-Suomessa asuva naisen alku, joka rakastaa luonnossa liikkumista. Seurana pyörii aina niin ihana kultainennoutaja Bianca. Olen tavallinen tallaaja, en todellakaan missään huippukunnossa ja kokemustakin löytyy vain suhteellisen turvallisilta reiteiltä. Kuitenkin veri on aina vetänyt metsään ja siellä kulkeminen saa unohtamaan mieltä painavat asiat. Varusteena on tavalliset lenkkarit, collagehousut ja juomapullo. Ainiin ja tietenkin kamera, jotta blogia koristamaan saataisiin muutamia kuvia.

Eiköhän siinä ollut esittely tekstiä tarpeeksi, joten seuraavalla kerralla päästään jo itse aiheeseen ;)